Loma = lapset sairaana

Koko joululoma meillä meni sairastaessa: osa meistä oli kolme kertaa sairaana, osa kaksi ja minä onnekas vain kerran antibiooteilla. Nea oli keuhkokuumeessa sairaalassa asti. Nyt on sitten viikon laskiaisloma ja ensin oli Moritz niin kipeä, ettei ole luistelukouluun päässyt. Tänään oli Dominicin vuoro aloittaa kuumeilu. Prkl... Pete otti huomiseksi oikein lomapäivän, että voimme mennä Munchenin Sea Worldiin kaikki yhdessä kivaa lomapäivää viettämään.

Mietin kovasti kuinka menetellä, että vältymme pääsiäislomalla sairastumisilta, silloin on tarkoitus lähteä Alpeille.

Tänään Roni oli joukkuekaverinsa Robinin luona leikkimässä koko päivän. Oli kovin tyytyväinen kotiin tullessaan, joten jonkinlainen kommunikointiyhteys heillä täytyy saksaksi olla! Me muut kävimme sillä aikaa uimassa. Dominic sairastui onneksi vasta iltapäivällä.

Eilen illalla olimme koko perhe Landsbergissa, noin 40km Augsburgista etelään. Siellä Augsburger Panthers pelasi paikallista kiekkojoukkuetta vastaan ja meidän pojat pääsivät näytöspeliin mukaan. Ensin he luistelivat Lansbergin pelaajien kanssa jäälle pelin alkaessa ja sitten ekalla erätauolla pelasivat pienen ottelun. Dominic maalissa, Roni milloin missäkin... ennen kaikkea kerran maalia tekemässä! Vasta kotiin ajaessamme huomasimme, etta yksi Landsbergin pelaajista olisi ollut myös suomalainen!

Laskiaisloma

Nea kuvassa lueskelee koulun aulassa kirjoja. Sarvikuonon vieressä on Nean lempipaikka. Pojat pelaavat aina koulun jälkeen jalkapalloa koulun pihassa, mikä on oikein hyvä ja tarpeellinen rentoutumisekeino pojille koulupäivän päätteeksi. Nea sen sijaan istuu lukemassa kirjoja.

Meillä alkoi hiihtoloma tai laskiaislomaksi sitä täällä kutsutaan. Koulussa oli laskiaisjuhla perjantaina. Lapset pukeutuivat ja saivat viedä herkkuja kouluun ja aamulla oli iso aamunavaus koulun aulassa musiikkeineen ja esityksineen. Roni veti kaikki lätkävarusteet päälle, Moritz oli ritari ja Nea tietysti prinsessa. Dominicia ei huvittanut pukeutuminen, joten hän oli oma itsensä. Riehakkaan päivän päätteeksi opettajat ojensivat oppilaille todistukset, jotka olivat tiukasti suljetussa kirjekuoressa ja vasta vanhemmilla oli lupa ne avata. Nyt on siis lukuvuoden puoliväli ja raportti lapsen koulunkäynnistä oli varsin kattava. 5 sivua oli rasti-ruutuun arviointia! Opettaja raukat, ei kateeksi käy!

Molemmat pojat saivat kelpo todistukset. Ronin opettaja kehui kehittyneen todella mahtavasti puolen vuoden aikana ja olevan nyt rentoutunut luokassaan (Roni hyppäsi tokan luokan yli, eikä koulu ole aina kovin helppoa). Dominic taas on selkeä lahjakkuus kielissä. En tiedä kehen tullut! Hän myös osallistuu kuulema todella aktiivisesti keskusteluihin, joita koulussa käydään paljon ja hän esittää todella hyviä kysymyksiä ja edistää muiden oppimista niillä!

Lauantaina käynnistimme loman jättämällä väliin kaikki lätkätreenit ja suuntasimme takapihamme takana sijaitsevalle pellolle. Siellä on loistava pulkkamäki ja lapset treenasivat vähän laskettelua. Isi lapioi hyppyrin ja pari mahalaskuakin nähtiin... Moritz oli kovin kiukkuinen, kun ei saanut hypätä hyppyristä. Me tylsät vanhemmat kielsimme. Itse asiassa tunnen piston sydämessäni, kun mietin kuinka hyvin Roni laski jo 5-vuotiaana. Olisi tullut mistä tahansa mukkelikosta. Moritz vasta treenailee mutkien tekemistä. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minä en neljän kanssa pysty/kykene/jaksa organisoida opetusta. Pääsiäisenä ollaan kuitenkin menossa onneksi Alpeille!

Lomaviikolla on paljon ohjelmaa: jääkiekkotreenejä, syntymäpäiviä, turnauksia, pelaamista pro-panttereiden pelitauolla, uimista, lelukaupassa viikkorahojen tuhlausta jne. Tuskin ainakaan energisempiä tämän viikon jälkeen ollaan!

Päivän kohokohta: uimahalli

Tänään vietiin aamulla pojat kouluun ja ajettiin Nean ja Moritzin kanssa uimahalliin. Ja kiva uimahalli löydettiinkin! Kassalla meni hetki, kun saksaksi lippuja ostimme. Suhteellisen hyvin ymmärsin, mutta osa kysymyksistä oli yllättäviä. Sisäänpääsymaksu esimerkiksi riippui siitä, kuinka kauan tahdoimme uida! Ranskan tapaan suikussa käytiin sitten vain uimapuvut päällä ja altaassa oli ihanan lämmin vesi. Mikä parasta Nea ja Moritz olivat molemmat aivan innoissaan. Päätin, että alamme käydä joka keskiviikko aamu uimassa.

Täällä kaikki puhuvat niin hyvää englantia, että minun saksan kielen taitoni on yhä lähes yhtä surkea, kuin silloin kun tänne muutimme. Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja opiskella itse kotona, mutta päivät ja illat vain kuluvat kirjoja avaamatta. Silloin tällöin päätän, että hoidan jonkun asian saksaksi, kuten apteekissa asioinnin, ja olen sitten kovin tyytyväinen itseeni. Enemmän pitäisi yrittää!

Huomenna Nea ja Moritz menevät kouluun ja minulla on vapaapäivä! Uusi pyöräilykypärä pitää käydä vaihtamassa ja juoksulenkillä hikoilemassa.

Kodin laittamista

Yli puoli vuotta ollaan taidettu asua täällä, mutta yhä on kodin sisustaminen kesken. Tänään jyrättiin Nean ja Moritzin huoneeseen ihan uusi järjestys. Ikeasta hain myös halpoja, puisia, käsittelemättömiä taulun kehyksiä ja aloin maalata niitä vaaleanpunaisiksi ja -vihreiksi. Tavallaan koti on kunnossa, mutta toisaalta on yhä paljon laittamista. Keittiöstä puuttuu yhä liesituuletin. Seinillä on kuvia kiinni teipillä, kun oikeanlaisia kehyksiä ei ole löytynyt. Keittiön ruokapöydän päältä puuttuu myös yhä valaisin, kun ei vain ole ollut aikaa ja intoa käydä sopivaa ostamassa. Joulun jälkeen olen myös ollut täysin saamaton!

Iltapäivällä kiiruhdettiin ruokakaupan kautta hakemaan pojat koulusta ja pelailtiin todella kylmässä viimassa jalkapalloa koulun pihalla. Tai pojat pelasivat, minä juorusin muiden äitien kanssa ja Nea istui koulun aulassa lukemassa kirjoja. Usein koulun jälkeen pojat haluavat jäädä kavereiden kanssa koulun pihaan pelaamaan. Minulle se sopii kaikin puolin. On kiva, että pojilla on kavereita, joiden kanssa pelata ja jotenkin sellainen fyysinen toiminta on tarpeen kuusi ja puolituntisen koulupäivän jälkeen. Yleensä olemme myös matkalla jääkiekkohallille ja meidän on hyvä tappaa hieman aikaa, jottemme ole liian aikaisin hallilla.

Ronilla oli puolitoista tuntiset treenit ja minä silmä kovana seurasin menoa. Viime aikoina Ronia on kiusattu harkoissa, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut harmia. Joukkueen johtajan ja valmentajan avulla asiaa nyt selvitellään, jotta Roni saisi treenata rauhassa. Kahdeksan vuotiaalla on ihan tarpeeksi sopeutumista uuteen maahan, kouluun ja joukkueeseen. Kiusaattuna oleminen on aivan liikaa tähän yhtälöön. Onneksi sekä valmentaja, että joukkueen johtaja ovat olleet todella ymmärtäväisiä.

Tämän viikon pärjäilemme keskenämme, sillä Pete on taas Keniassa. Eilen oli sen verran lumimyräkkää, että mies myöhästyi Amsterdamissa jatkolennolta ja pääsi vasta tänään Afrikan mantereelle. Takaisin on palattava kuitenkin jo perjantaina, sillä me lähdemme Ronin kanssa Berliiniin pelimatkalle. Koko viikonloppu taittuu kovassa turnauksessa.