Ihania lomia...

Pääsiäisloma oli meillä kahden viikon mittainen ja kun jääkiekkokausikin oli vihdoin päättynyt suuntasimme viikon hiihtolomalle Itävaltaan. Reissu oli varsin onnistunut, vaikkei majoitus ihan vastannut sitä, mitä netissä annettiin ymmärtää. Pahinta taisi olla astiapesukkoneen puuttuminen... Onneksi sitä pettymystä hieman kompensoi kylpypalju puutarhassa. Laskettelusää oli aurinkoinen ja jäätiköllä erittäin sopivat ja hyvälumiset rinteet meille. Nea ja Moritz laskivat myös upeasti ja Perhe Katisko oli loistavaa lomaseuraa. Loman jälkeen paluu arkeen oli tuskainen!

Nyt voi kuitenkin jo taas vain kuuden arkisen aherrusviikon jälkeen huokaista helpotuksesta ja lauantaina suunnata auton nokan kohti Kroatiaa. Never been there before, eli sitäkin suuremmalla innolla ollaan lähdössä. Aamulla autossa huomattiin tietävämme kohteestamme huomattavan vähän, sillä aloimme pohtia onko Kroatiassa oma valuutta vai käykö euro sielläkin. Augsburgissa on ollut pirun kylmää, sateista ja harmaata viimeiset viikot, joten odotukset ovat suuret: aurinkoa, lämpöä ja uimista. Aaah!

Tämäkin loma on kuitenkin vain kahden viikon mittainen ja kesäkuun toisella viikolla palaamme arkeen aina heinäkuun lopulle asti. Tuntuu kovin oudolta, mutta ei läheskään niin tuskaiselta kuin pelkäsin. Ikäni olen viettänyt sen ihanan 10 viikon kesäloman koulusta tai töistä, mutta toisaalta täällä koulun käyminen 6-7 viikon jaksoissa ja aina 1-2 viikon loman viettäminen jaksojen välillä ei ole ollutkaan yhtään pöllömpää. Kouluvuoden jatkaminen kesällä ei tunnu lainkaan raskaalta.

Tänä iltana menen koululle kuuntelemaan viidesluokkalaisten esityksiä omista tutkimuksistaan. He ovat tutkineet valitsemaansa aihetta kuuden viikon ajan ja tänään vanhemmat ja opettajat saavat nauttia exhibition-illasta! Aamulla kävin ripustamassa oppilaiden maalaukset ja piirustuksen taidenäyttelyyn esille. Olen siis itse opettanut heille taidetta maanantaisin ja vastannut heidän tuotoksistaan. Pian leivon vähän muffinseja tarjolle ja sitten onkin jo mentävä.

Jääkiekkokausi alkaa olla lopuillaan ja on kyllä hermoa lepuuttavaa tulla koululta suoraan kotiin. Tällä viikolla on yhdet treenit ja yksi turnaus. Ihanaa! Turnaus sattuu vielä olemaan Ingolstadtissa upouudella jäähallilla, missä on lämmintä ja puhdasta! Sitten viikon päästä vielä vihonviimeinen turnausmatka Dominicin kanssa Italian Bozeniin... sen jälkeen voin heittää pelikamat pesukoneeseen ja nauttia keväästä.

Meillä oli juuri Hanna ja Pauliina vauvojensa kanssa kylässä. Maiju täytti juuri 5kk ja Venni oli 8kk. Tänä aamuna ajoin ystävät kentälle ja nyt on ihan oudon hiljaista ja yksinäistä, kun Petekin vielä Keniassa. Niin ihania ne pienet olivat, vaikkakin ihanaa etteivät omia!! Kyllä se on vain helppoa, kun lapset osaavat kertoa mihin kolottaa, käydä omatoimisesti vessassa, syödä ruokansa siististi ja ennen kaikkea nukkua yönsä heräilemättä! Aikansa kutakin!

Hannan ja Pauliinan kanssa käytiin tietysti paljon ostoksilla ja maisteltiin paikallisia herkkuja. Weiswurstikin meni alas, vaikka hieman aluksi epäilytti. Viimeisenä iltana piti myös korjata paha virhe: Pauliina ei ollut juonut yhtään saksalaista olutta koko viikon aikana. Olimme keskittyneet Alsacen viineihin. Välillä vierailtiin Maiju-raukan kanssa lääkärissä ja toisinaan vaan lepäiltiin kotona rikkonaisten öiden jälkeen.

Nyt sitten palaillaan arkeen, pyykätään ja kokataan ja tehdään läksyjä. Ensi viikon jälkeen alkaa kahden viikon pääsiäisloma! Jee! Perjantaina vietetään myös vihdoin ja viimein Nean ja Moritzin 5vee kaverisynttäreitä, jotka ovat sairastelun ja työkiireiden jalkoihin jääneet.

Loma = lapset sairaana

Koko joululoma meillä meni sairastaessa: osa meistä oli kolme kertaa sairaana, osa kaksi ja minä onnekas vain kerran antibiooteilla. Nea oli keuhkokuumeessa sairaalassa asti. Nyt on sitten viikon laskiaisloma ja ensin oli Moritz niin kipeä, ettei ole luistelukouluun päässyt. Tänään oli Dominicin vuoro aloittaa kuumeilu. Prkl... Pete otti huomiseksi oikein lomapäivän, että voimme mennä Munchenin Sea Worldiin kaikki yhdessä kivaa lomapäivää viettämään.

Mietin kovasti kuinka menetellä, että vältymme pääsiäislomalla sairastumisilta, silloin on tarkoitus lähteä Alpeille.

Tänään Roni oli joukkuekaverinsa Robinin luona leikkimässä koko päivän. Oli kovin tyytyväinen kotiin tullessaan, joten jonkinlainen kommunikointiyhteys heillä täytyy saksaksi olla! Me muut kävimme sillä aikaa uimassa. Dominic sairastui onneksi vasta iltapäivällä.

Eilen illalla olimme koko perhe Landsbergissa, noin 40km Augsburgista etelään. Siellä Augsburger Panthers pelasi paikallista kiekkojoukkuetta vastaan ja meidän pojat pääsivät näytöspeliin mukaan. Ensin he luistelivat Lansbergin pelaajien kanssa jäälle pelin alkaessa ja sitten ekalla erätauolla pelasivat pienen ottelun. Dominic maalissa, Roni milloin missäkin... ennen kaikkea kerran maalia tekemässä! Vasta kotiin ajaessamme huomasimme, etta yksi Landsbergin pelaajista olisi ollut myös suomalainen!

Laskiaisloma

Nea kuvassa lueskelee koulun aulassa kirjoja. Sarvikuonon vieressä on Nean lempipaikka. Pojat pelaavat aina koulun jälkeen jalkapalloa koulun pihassa, mikä on oikein hyvä ja tarpeellinen rentoutumisekeino pojille koulupäivän päätteeksi. Nea sen sijaan istuu lukemassa kirjoja.

Meillä alkoi hiihtoloma tai laskiaislomaksi sitä täällä kutsutaan. Koulussa oli laskiaisjuhla perjantaina. Lapset pukeutuivat ja saivat viedä herkkuja kouluun ja aamulla oli iso aamunavaus koulun aulassa musiikkeineen ja esityksineen. Roni veti kaikki lätkävarusteet päälle, Moritz oli ritari ja Nea tietysti prinsessa. Dominicia ei huvittanut pukeutuminen, joten hän oli oma itsensä. Riehakkaan päivän päätteeksi opettajat ojensivat oppilaille todistukset, jotka olivat tiukasti suljetussa kirjekuoressa ja vasta vanhemmilla oli lupa ne avata. Nyt on siis lukuvuoden puoliväli ja raportti lapsen koulunkäynnistä oli varsin kattava. 5 sivua oli rasti-ruutuun arviointia! Opettaja raukat, ei kateeksi käy!

Molemmat pojat saivat kelpo todistukset. Ronin opettaja kehui kehittyneen todella mahtavasti puolen vuoden aikana ja olevan nyt rentoutunut luokassaan (Roni hyppäsi tokan luokan yli, eikä koulu ole aina kovin helppoa). Dominic taas on selkeä lahjakkuus kielissä. En tiedä kehen tullut! Hän myös osallistuu kuulema todella aktiivisesti keskusteluihin, joita koulussa käydään paljon ja hän esittää todella hyviä kysymyksiä ja edistää muiden oppimista niillä!

Lauantaina käynnistimme loman jättämällä väliin kaikki lätkätreenit ja suuntasimme takapihamme takana sijaitsevalle pellolle. Siellä on loistava pulkkamäki ja lapset treenasivat vähän laskettelua. Isi lapioi hyppyrin ja pari mahalaskuakin nähtiin... Moritz oli kovin kiukkuinen, kun ei saanut hypätä hyppyristä. Me tylsät vanhemmat kielsimme. Itse asiassa tunnen piston sydämessäni, kun mietin kuinka hyvin Roni laski jo 5-vuotiaana. Olisi tullut mistä tahansa mukkelikosta. Moritz vasta treenailee mutkien tekemistä. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minä en neljän kanssa pysty/kykene/jaksa organisoida opetusta. Pääsiäisenä ollaan kuitenkin menossa onneksi Alpeille!

Lomaviikolla on paljon ohjelmaa: jääkiekkotreenejä, syntymäpäiviä, turnauksia, pelaamista pro-panttereiden pelitauolla, uimista, lelukaupassa viikkorahojen tuhlausta jne. Tuskin ainakaan energisempiä tämän viikon jälkeen ollaan!

Päivän kohokohta: uimahalli

Tänään vietiin aamulla pojat kouluun ja ajettiin Nean ja Moritzin kanssa uimahalliin. Ja kiva uimahalli löydettiinkin! Kassalla meni hetki, kun saksaksi lippuja ostimme. Suhteellisen hyvin ymmärsin, mutta osa kysymyksistä oli yllättäviä. Sisäänpääsymaksu esimerkiksi riippui siitä, kuinka kauan tahdoimme uida! Ranskan tapaan suikussa käytiin sitten vain uimapuvut päällä ja altaassa oli ihanan lämmin vesi. Mikä parasta Nea ja Moritz olivat molemmat aivan innoissaan. Päätin, että alamme käydä joka keskiviikko aamu uimassa.

Täällä kaikki puhuvat niin hyvää englantia, että minun saksan kielen taitoni on yhä lähes yhtä surkea, kuin silloin kun tänne muutimme. Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja opiskella itse kotona, mutta päivät ja illat vain kuluvat kirjoja avaamatta. Silloin tällöin päätän, että hoidan jonkun asian saksaksi, kuten apteekissa asioinnin, ja olen sitten kovin tyytyväinen itseeni. Enemmän pitäisi yrittää!

Huomenna Nea ja Moritz menevät kouluun ja minulla on vapaapäivä! Uusi pyöräilykypärä pitää käydä vaihtamassa ja juoksulenkillä hikoilemassa.

Kodin laittamista

Yli puoli vuotta ollaan taidettu asua täällä, mutta yhä on kodin sisustaminen kesken. Tänään jyrättiin Nean ja Moritzin huoneeseen ihan uusi järjestys. Ikeasta hain myös halpoja, puisia, käsittelemättömiä taulun kehyksiä ja aloin maalata niitä vaaleanpunaisiksi ja -vihreiksi. Tavallaan koti on kunnossa, mutta toisaalta on yhä paljon laittamista. Keittiöstä puuttuu yhä liesituuletin. Seinillä on kuvia kiinni teipillä, kun oikeanlaisia kehyksiä ei ole löytynyt. Keittiön ruokapöydän päältä puuttuu myös yhä valaisin, kun ei vain ole ollut aikaa ja intoa käydä sopivaa ostamassa. Joulun jälkeen olen myös ollut täysin saamaton!

Iltapäivällä kiiruhdettiin ruokakaupan kautta hakemaan pojat koulusta ja pelailtiin todella kylmässä viimassa jalkapalloa koulun pihalla. Tai pojat pelasivat, minä juorusin muiden äitien kanssa ja Nea istui koulun aulassa lukemassa kirjoja. Usein koulun jälkeen pojat haluavat jäädä kavereiden kanssa koulun pihaan pelaamaan. Minulle se sopii kaikin puolin. On kiva, että pojilla on kavereita, joiden kanssa pelata ja jotenkin sellainen fyysinen toiminta on tarpeen kuusi ja puolituntisen koulupäivän jälkeen. Yleensä olemme myös matkalla jääkiekkohallille ja meidän on hyvä tappaa hieman aikaa, jottemme ole liian aikaisin hallilla.

Ronilla oli puolitoista tuntiset treenit ja minä silmä kovana seurasin menoa. Viime aikoina Ronia on kiusattu harkoissa, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut harmia. Joukkueen johtajan ja valmentajan avulla asiaa nyt selvitellään, jotta Roni saisi treenata rauhassa. Kahdeksan vuotiaalla on ihan tarpeeksi sopeutumista uuteen maahan, kouluun ja joukkueeseen. Kiusaattuna oleminen on aivan liikaa tähän yhtälöön. Onneksi sekä valmentaja, että joukkueen johtaja ovat olleet todella ymmärtäväisiä.

Tämän viikon pärjäilemme keskenämme, sillä Pete on taas Keniassa. Eilen oli sen verran lumimyräkkää, että mies myöhästyi Amsterdamissa jatkolennolta ja pääsi vasta tänään Afrikan mantereelle. Takaisin on palattava kuitenkin jo perjantaina, sillä me lähdemme Ronin kanssa Berliiniin pelimatkalle. Koko viikonloppu taittuu kovassa turnauksessa.

Talvisia kuulumisia

Hieman kateellisina olemme ottaneet vastaan uutiset Suomen talvesta. Meilläkin on täällä talvi, mutta kovin vaatimaton verrattuna suomalaiseen talveen. Silloin tällöin täällä ripauttaa lunta 10 senttiä, mikä sulaa viimeistään parin päivän sisällä pois, saaden kuitenkin ensin koko kaupungin aivan sekaisin. Saksalaiset ovat kovia poikia ajamaan autolla. He ovat siinä ehdottomasti parempia ja nopeampia kuin kukaan muu koskaan missään... ainakin omasta mielestään. Käsimerkkiä ja idiootti-irvistyksiä jaellaan tiuhaan. Töötti huutaa heti, jos toinen on hieman hidas. Talviliikenteessä saan kuitenkin oman vuoroni naureskella heille. Vaikka tiet suolataan tukevasti ja ne ovat sulat, saksalainen ajaa kolmeakymppiä, jos jossain näkyy tippakin lunta.

Kuvassa Roni ja Moritz luistelevat paikallisella pellolla!

Alpit ovat kovin lähellä ja olemme jo selvittäneet, minne lasten kanssa kannattaa suunnata laskettelemaan, mutta kaiken ajan vie Ronin ja Dominicin jääkiekko harrastus. Niin kiva kuin onkin, etta pojat ovat löytäneet hyvän harrastuksen ja viihtyvät jäällä, se on raskasta minulle välillä. Esimerkiksi keskiviikko iltaisin olemme kaikki jäähallilla kolme tuntia. Ensin on Dominic jäällä ja sitten Roni. Moritzilla on aina mukana oma maila ja pallo, joilla sohlata. Nea makaa jäähallin lattioilla ja värittelee prinsessa värityskirjaansa.

Dominic sai joululahjaksi maalivahdin varusteet lainaan ja on nyt kokeillut maalivahtina olemista, mikä on selvästi hänen juttunsa. Ensi viikonloppuna hän pääsee ensimmäiseen turnaukseen kokeilemaan taitojaan, joita on kyllä treenattu vasta kovin vähän. Turnauksen pelaajat ovat onneksi Dominicia vuoden pari nuorempia.





Ensi viikonloppuna meidän perheellä on kolme turnausta. Kaksi niistä on kotona eli Augsburgissa, kolmas noin sadan kilometrin päässä Ingolstadtissa. Pete on firman hiihtoreissulla Itävallassa ja minä kuskaan sekä leivon. Kotiturnauksiin ei mennä vain kannustamaan, vaan viedään mukana myytäväksi tai pikku kiekkoilijoille syötäväksi pari kakkua tai parikymmentä sämpylää.





Kiekkoilukieli on saksa. Toisaalta se on hyvä pojille, että tulee saksan kielikylpyä. Toisaalta se hidastaa poikien pääsyä joukkueen hyväksytyksi jäseneksi. Kommunikointi joukkuekavereiden kanssa on vaikeaa. Dominic kyllä jo yksi päivä kysäisi täysin sujuvasti saksaksi parilta pukuhuoneen ulkopuolella pelaavalta pelikaverilta "Darf ich mit spielen?" (tai jotain sinne päin) ja ne kehvelin kekarat sanoivat "Nein". Siinä sitten äiti saattoi taas todeta kielitaitonsa rajallisuuden, kun ei pystynyt auttamaan tilanteessa.


Roni nauttii pelaamisesta ja opettelee jääkiekon rajuja tapoja.
Isi aina välillä vähän neuvoo, että mikä on sallittua, mikä ei. Kuinka taklataan, mutta ei anneta poikittaista mailaa... Toisinaan on valitettavasti jouduttu selvittämään tulkin avulla pukkarissa kiusaamistilanteita. Onneksi muut vanhemmat ovat erittäin ystävällisesti Ronin tukena ja auttavat.


Koulua käydään sitten englanniksi Augsburgin kansainvälisessä koulussa. Kiitos Vaasan englantilaisen leikkikoulun ja Suvilahden koulun lapset osasivat jo tänne muuttaessamme englantia. Se on edistänyt sopeutumista. Lukemaan ja kirjoittamaan opetteleminen englanniksi on kuitenkin ottanut oman aikansa. Roni kun vielä hyppäsi ekalta luokalta kolmannelle, olen minäkin välillä kovilla kotona, kun läksyjä väännämme yhdessä. Näin puoli vuotta koulua käytyämme ja ensimmäisiä todistuksia odotellessamme (ne jaetaan hiihtoloman alla), täytyy kuitenkin olla ylpeä omista pojistaan ja sanoa, että mahtavasti ovat pärjänneet, tsempanneet ja kavereita saaneet! Vaikka Suomen kaipuu Ronia aina välillä vähän kaivertaakin...